Qabbala — juutalaista mystiikkaa suomeksi

והמשכלים יזהרו כזהר הרקיע ומצדיקי הרבים ככוכבים לעולם ועד

we-ham-maśkilim jazhiru ke-zohar ha-raqiaˁ u-maṣdiḳe ha-rabbim kak-koḵavim le-ˁolam wa-ˁeḏ

Oikeat opettajat loistavat niin kuin säteilevä taivaankansi, ja ne, jotka ovat opastaneet monia vanhurskauteen, loistavat kuin tähdet, aina ja ikuisesti.
Dan. 12:3

Tausta

Qabbala (hepr. קַבָּלָה) on juutalaisen mystiikan valtavirtaus, jonka syntyyn vaikuttivat sitä edeltäneet mystiset ja filosofiset koulukunnat —kuten merkava- eli vaunumystiikka sekä uusplatonismi— ja jonka oppeja omaksuivat myöhemmin kehittyneet suuntaukset kuten itä-eurooppalainen hasidismi.

Juutalaisen mystiikan taustalla on profeetta Hesekielin näyt Babyloniassa kuudennella vuosisadalla eaa. Hesekielin kuvaamista näyistä tuli malli varhaisille mystikoille. Malli sai nimekseen maˁaśe merḵava — "vaunukertomus" (Daniel C. Matt: The Essential Kabbalah).

Talmudin siteeratuin vaunumystiikan harjoittamista kuvaava kohta on Ḥaḡiḡa 14b 8-9:

ת"ר ארבעה נכנסו בפרדס ואלו הן בן עזאי ובן זומא אחר ורבי עקיבא אמר להם ר"ע כשאתם מגיעין אצל אבני שיש טהור אל תאמרו מים מים משום שנאמר (תהלים קא, ז) דובר שקרים לא יכון לנגד עיני

tanu rabbanan ˀarbaˁa niḵnesu bap-pardes we-ˀellu hen ben ˁazˀai u-ven zomaˀ ˀaḥer we-rabbi ˁaqivaˀ ˀamar lahem rabbi ˁaqivaˀ ke-še-ˀattem maggiˁin ˀeṣel ˀevne šajiš ṭahor ˀal toˀmeru majim majim miš-šum šen-neˀmar (tehillim 101:7) dover šeqarim loˀ-jikkon le-neḡeḏ ˁenaj

Rabbimme opettivat: Neljä astui sisään paratiisiin. He olivat Ben ˁAzˀai, Ben Zoma, ˀAḥer ja rabbi ˁAqivaˀ. Rabbi ˁAqivaˀ sanoi heille: «Kun tulette puhtaiden marmorikivien luokse, älkää sanoko 'vettä, vettä', sillä [sanassa] sanotaan

Ken puhuu valheita, se pysyköön poissa silmistäni.
Ps. 101:7»

Ben ˁAzˀai vilkaisi ja kuoli, Ben Zoma katsoi ja tärähti, ˀAḥer katkoi versot (hänestä tuli luopio) — rabbi ˁAqivaˀ poistui rauhassa/ehyenä. Tarinasta käy voimakkaasti ilmi se, että Talmudin kirjoittamisen aikana mystiikan harjoittamista pidettiin vaarallisena.

Maˁaśe merḵavan rinnalla juutalaisia mystikkoja on aina kiinnostanut maˁaśe berešiṯ eli "luomiskertomus". Jumalan luomistyön pohdiskelua esiintyy kaikkialla juutalaisessa kirjallisuudessa, mutta mystiikan puolella mahdollisesti vaikutusvaltaisin teos on Palestiinassa 200-400 jaa. kirjoitettu Sefer jeṣira, jossa kuvaillaan Jumala luomassa maailmaa heprean (/aramean) kirjainten ja lukujen 1-10 avulla. Neopythagoralaisuuden ja neoplatonismin vaikutus teokseen on ilmeinen.

Filosofisista koulukunnista eniten qabbalaan on vaikuttanut neoplatonismi. Näiden kahden opin kirjoituksia vertailtaessa ei voi olla huomaamatta niitä samankaltaisuuksia, jotka vallitsevat kummankin opin käsityksissä alkuykseydestä (Εν / כתר), siitä emanoituvasta ideoiden maailmasta (Νους / חכמה), joka toimii kaiken olevan pohjapiirustuksena ja qabbalassa varsinkin kirjoittamattomana Toorana, jolta Jumala kysyi neuvoa maailmaa luodessaan, sekä ideoiden maailmasta emanoituvasta sielujen tyyssijasta (Ψυχή / בינה). Juutalaisista neoplatonisteista varhaisiin qabbalisteihin ovat vaikuttaneet ainakin Šalomo Ibn Gabirol (n. 1021–1058) sekä Barcelonassa syntynyt ja Narbonnessa kuollut Abraham bar Ḥijja (1070-1136/45), jonka ajatuksia on lainattu jopa sanatarkasti Bahirissa — vanhimmassa qabbalistisessa teoksessa (Gershom Scholem: Origins of the Kabbalah).

Vaikutus

Qabbalasta voimakkaasti vaikutteita saaneista suuntauksista mainittakoon šabbatianismi, itä-eurooppalainen hasidismi sekä aikamme uusqabbalistiset liikkeet.

Hasidirabbi Yehudah Leib Ashlagin (1885-1955) uusqabbalasta omille teilleen lähteneet Philip Berg (1927/9-2004) ja Michael Laitman (1946-) haluavat riisua oppinsa juutalaisuudesta. Kummankin järjestö opettaa qabbalaa universaalina, uskonnosta riippumattomana viisautena, mikä on käsitteellisestikin kuuluisimman juutalaisen mystiikan tutkijan näkemysten vastaista.

Mystiikkaa yksistään ei ole olemassakaan. On olemassa vain tietyn uskonnon — kristinuskon, islamin, juutalaisuuden jne. — mystiikkaa.
Mutta meidän aikanamme on päätään nostanut sellainen käsitys, että olisi olemassa jonkinlainen abstrakti mystinen uskonto.

Gershom Scholem: Major Trends in Jewish Mysticism

Viimeistään Giovanni Pico della Mirandolan (1463-1494) ajoista lähtien qabbalaa ovat opiskelleet muutkin kuin juutalaiset, mutta heidän tapauksissaan ei voida puhua juutalaisesta mystiikasta vaan eklektisistä ja synkretistisistä opeista, jotka ammentavat lukuisista lähteistä ja opeista mm. qabbalasta.

Juutalaisen mystiikan vaiheet

Historiantutkijat hyväksyvät pääpiirteissään seuraavanlaiset ajanjaksot juutalaisen mystiikan kohdalla:

  • 100 eaa.-1000 jaa. merkava eli vaunumystiikka
  • 1100 - 1300 jaa. saksalainen hasidismi
  • 1150 jaa.→ qabbala
  • 1700 jaa. → itä-eurooppalainen hasidismi

  • Ympäristö jossa qabbala syntyi

    Qabbala syntyi 1100- ja 1200-luvuilla Provencessa ja Kataloniassa juutalaisen kulttuurin kukoistusaikana. Kolmea tekijää ei voi jättää huomiotta qabbalan varhaisia vaiheita tarkasteltaessa. Yksi on samalla alueella vaikuttanut kataarilaisuus, toinen Midraš rabban toimitustyö Narbonnessa ja kolmas erimielisyys niiden juutalaisten välillä, jotka kannattivat filosofien ajatuksia ja niiden, jotka puhuivat perinteisempien tulkintojen puolesta. Sanailu kulminoitui kiistaan Maimonideksen esittämistä pohdinnoista mm. Jumalasta, enkeleistä ja uhraamisen asemasta juutalaisessa jumalanpalveluksessa.

    Maimonideksen mukaan uhraamisen salliminen oli myönnytys Israelin primitiivisille luonteenpiirteille. Kun israelilaiset saivat uhrata Jumalalle, heillä oli pienempi kiusaus uhrata epäjumalille. Qabbalan merkkiteoksen Zoharin mukaan uhraamisella on puolestaan tärkeä tehtävä maailmankaikkeuden koossa pysymisen ja sen ylläpitämisen kannalta (Daniel C. Matt: The Zohar —  Pritzker  Edition, Volume Two, s. 40).

    Suhde pyhiin kirjoituksiin

    Qabbala on pyhien kirjoitusten mystistä tulkintaa. Qabbalistinen tulkinta niistä eroaa sanatarkasta, homilektisesta (eli Midrašin tavasta) tai filosofisesta tulkintatavasta siinä, että qabbalan mukaan pyhät kirjoitukset puhuvat eri sanakääntein mm. Jumalan kymmenestä ominaisuudesta. Toora (eli 5 Mooseksen kirjaa) on puolestaan itse asiassa Jumalan nimi, mikä asettaa mm. Joos. 1:8 uuteen valoon.

    Pidä tämän lainkirjan (sefer hat-tora) sanat aina huulillasi. Tutki lakia päivin ja öin, niin pystyt tarkoin noudattamaan kaikkea, mitä siihen on kirjoitettu. Silloin sinä menestyt ja onnistut kaikissa toimissasi (taśkil).

    Mystikon on siis aina pidettävä Jumalan nimi huulillaan, jotta hän (suomalaisen raamatunkäännöksen mukaan) onnistuu kaikissa toimissaan. Alkutekstissä on verbi hiśkil (hif.√śkl), josta on sittemmin muodostettu "qabbalistia" tarkoittava maśkil.

    Tooraa ei näin ollen voida täysin ymmärtää — siitä voidaan vain tehdä erilaisia tulkintoja. Äärettömän ja ikuisen peritodellisuuden nimestä voidaan tehdä loputtomasti tulkintoja erilaisin qabbalistisin menetelmin. Lähtökohtaisesti tekstejä halutaan lähestyä niiden vokalisoimattomassa muodossa, sillä vokalisoitu teksti on jo itsessään yksi tulkinta. Zohar ilmaisee asian seuraavasti:

    תא חזי, כתיב בשלמה (מלכים א ה׳:י״ב) וידבר שלשת אלפים משל ויהי שירו חמשה ואלף. והא אוקמוה. דחמשה ואלף טעמים הוו בכל משל ומשל דהוה אמר. ומה שלמה דאיהו בשר ודם כך הוו במלוי, מלין דאורייתא דקאמר קודשא בריך הוא, על אחת כמה וכמה, דבכל מלה ומלה אית בה כמה משלים, כמה שירין, כמה תושבחן, כמה רזין עלאין, כמה חכמאן ועל דא כתיב מי ימלל גבורות יי.

    taˀ ḥaze keṯiv bi-šlomo (melaḵim 1 5:12) wa-jḏabber šelošeṯ ˀalafim mašal wa-jhi śiro ḥamišša wa-ˀalef we-haˀ ˀoqemuha de-ḥamišša we-ˀelef ṭeˁamim hawo be-ḵol mašal u-mašal de-hawa ˀamar u-ma šelomo de-ˀihu beśar we-ḏam kaḵ hawo be-milloj millin de-ˀorajjeṯaˀ de-qaˀamar quḏša beriḵ huˀ ˁal ˀaḥaṯ kamma we-ḵamma di-ve-ḵol milla u-milla ˀiṯ bah kamma mešalim kamma širin kamma tušbeḥan kamma razin ˁillaˀin kamma ḥoḵmaˀn we-ˁal daˀ keṯiv mi jemallel gevuroṯ jj

    Tule katsomaan — Salomosta on kirjoitettu:

    Hän sepitti kolmetuhatta viisasta lausumaa, ja hänen laulujaan oli tuhatviisi.
    1 Kun. 5:12

    Ja sen [viisaat] ovat varmistaneet, että tuhatviisi merkitystä oli kullakin sananlaskulla, jonka hän lausui. Ja mikä [on totta] lihaa ja verta olevan Salomon tapauksessa, on näin [sitäkin enemmän] Tooran sanojen tapauksessa, sillä lausuihan ne Pyhä — olkoon hän siunattu. Kuinka monta sananlaskua, laulua, ylistystä, ylimaallista salaisuutta ja viisautta sen jok'ikisessä sanassa onkaan. Tätä koskien on kirjoitettu:

    Kuka voi sanoiksi pukea Herran voimateot,
    Ps. 106:2

    Zohar 1 134:b

    Mystiikan פרדס pardes, "puutarha"

    Zohar on ensimmäinen kirja, jossa alkujaan kristittyjen eksegeetikkojen kehittämää teoriaa pyhien kirjoitusten neljästä tulkintatavasta soveltaa juutalainen kirjoittaja. Mutta näistä neljästä merkityksen kerroksesta: kirjaimellisesta, haggadisesta eli homilektisesta, allegorisesta ja mystisestä vain viimeiseksi mainitulla —Zoharin terminologialla razaˀ eli "mysteeri"— on mitään painoa kirjan kirjoittajalle.
    Gershom Scholem: Major Trends in Jewish Mysticism

    Zoharin kirjoittajan Moše de Leonin mukaan tekstejä voitiin lukea sellaisenaan, jolloin teksti tarkoitti juuri sitä, miltä se vaikuttikin tarkoittavan. Tähän viittaa otsikon akronyymin ensimmäinen kirjain פ/p, joka tulee sanasta פשטא pešaṭaˀ, "tavallinen merkitys". 'Toora'-välilehden teksti edustaa pešaṭaˀta.

    Toinen tapa tulkita on filosofien tapa nähdä pyhien tekstien henkilöt, tapahtumat ja muut ilmiöt filosofisten käsitteiden vertauskuvina. Tähän viittaa akronyymin toinen kirjain ר/r, joka tulee sanasta רמז remez, "vihje". Tämäntyyppisiä tekstejä ei esiinny Qabbala-sivuilla.

    Kolmas tapa tulkita pyhiä tekstejä on laventaa niitä — kertoa aiheesta enemmän. Tähän viittaa akronyymin kolmas kirjain ד/d, joka tulee sanasta דרשא derašaˀ, "tulkinta". Tällaisia midrašeja on valtava määrä. 'Midraš'-välilehdelle on koottu muutama esimerkkikappale tämäntyyppisestä tulkinnasta.

    Neljäs on mystinen tapa tulkita pyhiä tekstejä.  Tähän viittaa akronyymin neljäs kirjain ס/s, joka tulee sanasta סוד soḏ (aramean רזא razaˀ), "salaisuus". Mystisen tulkintatavan mallina toimi midraš, niin kuin on nähtävissä Bahir- ja Zohar-käännöksissä (omilla välilehdillään). Kyseeseen voi tulla myös itsenäinen kompositio, kuten Naḥmanideen runo, joka koostuu pääsääntöisesti pyhistä teksteistä kootuista lausekkeista ja lauseista.

    Jumala

    ספירות sefiroṯ

    Näkemys Jumalasta erottaa juutalaisen mystikon kansanhurskauden harjoittajasta ja filosofista. Qabbalistille Jumalalla on ilmentymätön puoli ˀen sof (אין סוף) — ääretön, joka jää luomakunnan äärellisille olennoille vieraaksi. Jumalalla on kuitenkin myös ilmennyt puoli — ilmoituksen Jumala, jolla on kaksi ääripäätä: ˀen sofiin läheisesti liittyvä transkendentti ulottuvuus, joka tuonpuoleisuutensa vuoksi on myös käsityskyvyn ulottumattomissa sekä immanenti ulottuvuus, Jumalan läsnäolo. Näiden kahden ääripään väliin sijoittuu kahdeksan ulottuvuutta tai Jumalan ominaisuutta mm. Jumalan olemus isänä ja äitinä, armahtajana ja rankaisijana sekä profetioiden lähteenä.

    Näitä Jumalan kymmentä ulottuvuutta tai ominaisuutta kutsutaan termillä sefirot (yks. sefira). Termi on peräisin Sefer jeṣirasta, jossa sitä käytettiin numeroista 1-10. Yksittäiset sefirat ovat lähes kaikki saaneet nimensä 1. Aikakirjan 29:11 mukaan:

    לך יהוה הגדלה והגבורה והתפארת והנצח וההוד כי־כל בשּמים ובארץ לך יהוה הממלכה

    leḵa jhwh hag-gedulla we-hag-gevura we-hat-tifˀereṯ we-han-neṣaḥ we-ha-hoḏ ki-ḵol baš-šamajim u-vaˀareṣ leḵa jhwh ham-mamlaḵa

    Sinun, Herra, on suuruus ja voima, kunnia, kirkkaus ja valta, sillä sinun on kaikki, mitä on taivaassa ja maan päällä. Sinun on kuninkuus

    Myös Talmuḏin Ḥaḡiḡalla 12a:13 on ollut oma vaikutuksensa käsitteistöön.

    אמר רב זוטרא בר טוביא אמר רב בעשרה דברים נברא העולם בחכמה ובתבונה ובדעת ובכח ובגערה ובגבורה בצדק ובמשפט בחסד וברחמים

    ˀamar rav zuṭraˀ bar ṭovijaˀ ˀamar rav be-ˁaśara devarim nivre ha-ˁolam be-ḥoḵma u-vi-ṯevuna u-ve-daˁaṯ u-ve-ḵoaḥ u-vi-ḡeˁara u-vi-ḡevura be-ṣedeq u-ve-mišpaṭ be-ḥeseḏ u-ve-raḥamim

    Rabbi Zuṭraˀ bar Ṭobija sanoi Ravin lausuneen: «Maailma luotiin kymmenen sanan/välikappaleen — viisauden, ymmärryksen, tiedon, vallan, nuhteen, voiman, oikeamielisyyden, oikeuden/tuomion, rakkauden ja laupeuden avulla.»

    Sefirat transkendentista olomuodosta immanenttiin ovat: keṯer (kirkkaanvalkoinen), ḥoḵma (harmaa), bina (musta), geḏulla (valkoinen), gevura (punainen), tifˀereṯ (keltainen), neṣaḥ (vihreä), hoḏ (oranssi), jesoḏ (violetti) sekä malkuṯ (sininen). Sefiroiden väreistä ei liene yksimielisyyttä kuin geḏullan ja gevuran kohdalla. Hesekielin näyn pohjalta alimmissa sefiroissa kyseeseen tulevat vain sateenkaaren värit (ks. Gershom Scholem: Colors and their Symbolism in Jewish Tradition and Mysticism teoksessa Color Symbolism — The Eranos Lectures, edited by Klaus Ottmann, 2016, Spring Publications, Inc.).

    Graafisesti esitettynä sefirat muodostavat kolme pylvästä, jossa vasemman puoleisessa ovat (ylhäältä alas) bina, gevura ja hoḏ; keskimmäisessä keṯer, tifˀereṯ, jesoḏ ja malkuṯ; sekä oikean puoleisessa ḥoḵma, geḏulla ja neṣaḥ.

    Sefirat kurottuvat tai kasvavat kohti luomakuntaa kuin puu, jonka juuret ovat keṯerissä, maaperä ḥoḵmassa ja binassa ja jonka rungon muodostaa tifˀereṯ (tai keskipylväs עמודא דאמצעיתא ˁammudaˀ de-ˀemṣaˁiṯaˀ). Loput sefiroista edustavat oksia tai lehvästöä. Pylväskuvioon nähden puu siis kasvaa ylösalaisin.

    Pyhissä kirjoituksissa esiintyvät Jumalan nimet, asiat ja henkilöt yhdistetään eri sefiroihin. Kun Raamattu mainitsee nimen ˀehje, ymmärtää qabbalisti, että nyt viitataan keṯeriin — kun ˀelohim niin binaan. Luomisen ensimmäinen päivä tarkoittaa geḏullaa ja sapatti malkuṯia. Patriarkoista Abraham on geḏulla, Iisak gevura ja Jaakob eli Israel on tifˀereṯ. Kun Toora kertoo näistä henkilöistä, kertookin se mystisellä tasolla Jumalan eri ominaisuuksista.

    אדם קדמון ˀadam qaḏmon

    Sefiroiden voidaan nähdä myös piirtävän ihmishahmon, ˀadam qaḏmonin, ilmoituksen Jumalan, joka on samalla ensimmäisen ihmisen arkkityyppi.

    Ja ylhäällä, niiden päällä olevan levyn yläpuolella, oli jotakin, mikä hohti kuin safiiri. Se oli valtaistuimen muotoinen, ja tällä valtaistuinta muistuttavalla istui joku ihmisen kaltainen.
    Hes. 1:26

    Kolme ylintä sefiraa sijoittautuvat pään seudulle — edustavathan ne intelligibiiliä todellisuutta (alkuykseyttä, ideoiden maailmaa ja sielujen tyyssijaa). Kolme seuraavaa sydämen ympärille (geḏulla on oikea käsivarsi, gevura vasen ja tifˀereṯ vartalo) — ne edustavat eettistä todellisuutta (Jumalan rakkautta, ankaruutta sekä laupeutta). Seuraavat kolme (tai neljä) sefiraa ilmentävät luomisvoimaa: neṣaḥ ja hoḏ ovat oikea ja vasen koipi (tai kives), jesoḏ siitin ja malkuṯ vulva, joka ˀadam qaḏmon -kaaviossa sijoitetaan tavallisesti jalkateriin meistä kummalliselta tuntuvan assosiaation (vaimon ja jalkineet) vuoksi.

    ˀadam qaḏmonia esittävissä kuvissa keskeiset sefirat ovat keskipylvääseen sijoittuvat sefirat: keṯer, daˁaṯ (ḥoḵman ja  binan yhdistelmä), tifˀereṯ, jesoḏ sekä malkuṯ.

    Hyvä ja paha

    Edellä kuvattu peritodellisuuden rakenne ei selitä pahuuden syytä ja/tai alkuperää. Jo kauan ennen qabbalan syntyä juutalaiset saivat osakseen kritiikkiä siitä, että heidän mukaansa maailmassa esiintyvä hyvyys ja pahuus ovat peräisin samasta, täysin hyvänä pidetystä Jumalasta (vrt. Stausberg, Michael & Sohrab-Dinshaw, Yuhan: The Wiley Blackwell Companion to Zoroastrianism, luku 26 — Judaism). Äärimmilleen arvostelun vei Markion (n. 85-160 jaa.), jonka mukaan juutalaisen Raamatun Jumala oli maailman leikkikentäkseen luonut tyranni — siis kaiken pahan alku ja juuri.

    Zarathustralaisten, manikealaisten ja markionilaisten mielessä oli mahdollisesti aivan toisenlainen käsitys pahasta kuin juutalaisilla. Juutalaisilla hyvyys ja pahuus tuntuvat liittyvän poikkeuksetta ihmisen vapaaseen tahtoon ja Jumalan antamiin käskyihin sekä niiden noudattamiseen tai noudattamatta jättämiseen (vrt. David S. Ariel: What Do Jews Believe?, luku 3 — Good and Evil). Kolmessa ensin mainitussa dualistisessa opissa pahuudella tarkoitettiin jotakin kosmisempaa, ihmisen toiminnasta riippumattonta pahuutta, joka nykyihmisille saattaisi avautua vaikka seuraavanlaisilla kysymyksillä: miksi kissa leikkii saaliillaan, ennen kuin tappaa ja syö sen; miksi luonnonilmiöt tuhoavat elinympäristöjä ja eläviä olentoja; miksi mustat aukot imevät ahnaasti itseensä kaiken ympärillään olevan?

    Toisaalta Mooseksen uskon mukaan ihmisessä on hänen itsensä ulkopuolelta tullut taipumus hyvään (jeṣer ha-ṭov) sekä taipumus pahaan (jeṣer ha-raˁ), josta Talmuḏ Bava baṯra 16a:8 kirjoittaa näin:

    אמר ר"ל הוא שטן הוא יצר הרע הוא מלאך המות

    ˀamar rabbi šimˁon ben laqiš huˀ satan huˀ jeṣer ha-raˁ huˀ malaḵ ham-maweṯ

    Rabbi Šimˁon ben Laqiš sanoi: «Saatana, taipumus pahaan ja kuoleman enkeli [ovat yksi ja sama asia].»

    Millainen olisi tämän periaatteen käänteinen muotoilu (Jumala, taipumus hyvään ja...)?

    Juutalaisuudessa ja sen mystiikassa on aina ollut ja on edelleen jännite kosmisen dualismin suuntaan. Varsinkin qabbala syntyi samalla alueella ja samoihin aikoihin kuin missä vaikutti manikealaisuuden eurooppalainen perillinen, kataarilaisuus. Zeitgeistissa lienee liikkunut kosmista, absoluuttista dualismia.

    Yksi qabbalan syntyyn vaikuttaneista tekijöistä oli syvähenkistä uskonnollisuutta kaipaavien tyytymättömyys ajan kansanhurskauden ja filosofian tarjoamiin uskonnollisen elämän malleihin ja muotoihin.

    Rabbi Mooses Burgoslainen ilmaisi (1200-luvun loppupuolella) nasevasti sen, mitä monet mystikot tunsivat filosofiaa kohtaan. Kun hän kuuli filosofeja ylistettävän, hän tokaisi vihaisesti:

    «Teidän olisi hyvä tietää, että  filosofit, joiden viisautta te ylistätte, lopettavat siihen, mistä me aloitamme.»
    Gershom Scholem: Major Trends in Jewish Mysticism

    Zoharissa tulee vastaan seuraavan kaltaisia ajatuksia:

    רבי שמעון אמר כלל כלא, כמה דאית עשר כתרין דמהימנותא לעילא. כך אית עשר כתרי דחרשי מסאבי לתתא. וכל מה די בארעא, מנייהו אחידן בסטרא דא, ומנייהו אחידן בסטרא אחרא.

    rabbi šimˁon ˀamar kelal kollaˀ kema de-ˀiṯ ˁeśer kiṯrin di-mhemnuṯaˀ le-ˁellaˀ kaḵ ˀiṯ ˁeśer kiṯrin de-ḥaraše mesaˀve le-ṯattaˀ we-ḵol ma di be-ˀarˁaˀ minnajhu ˀaḥiḏan be-siṭraˀ daˀ u-minnajhu ˀaḥiḏan be-siṭraˀ ˀaḥaraˀ

    Rabbi Šimˁon sanoi: «Kaiken kaikkiaan, niin kuin korkeuksissa on kymmenen uskon kruunua, samoin on alhaalla kymmenen saastaista noituuden kruunua. Kaikki maanpäällinen on yhteydessä joko tuohon [korkeuksien] puoleen tai toiseen puoleen (siṭraˀ ˀaḥaraˀ).»
    Zohar 3 41b:2

    Monissa yhteyksissä siṭraˀ ˀaḥaraˀn sefiroiden selitetään saaneen lähes itsenäisen aseman sefira gevuran liiallisen voimistumisen vuoksi. Zoharissa on kuitenkin kappaleita, jotka ovat ristiriidassa em. selityksen kanssa:

    ותא חזי, בשעתא דמסתאבין בני נשא לתתא, מסאבין לון בכלא, והא אתמר. אבל, בשעתא דרוח מסאבא אתער (ס''א לתתא, אתער רוח וכו') חשבתון זר, אלא רוח מסאבא דלתתא, אתער רוח מסאבא אחרא, ואתיהיב ליה רשותא לנחתא לעלמא. מאי רשותא, רשותא דקדושה דהוה נחית ומחי ביה, לא אשתכח, ואסתלק, וכדין אתגלייא דינא, לקבליהון דחייבין, ואוסיף דינא על דיניה, וכדין, תרין רוחין משתכחין בעלמא, חד, רוחא דדינא, וחד, רוחא דמסאבא.

    we-ṯaˀ ḥaze be-šaˁaṯaˀ de-mistaˀvin bene našaˀ le-ṯattaˀ mesaˀevin lon be-ḵollaˀ we-haˀ ˀittemar be-šaˁaṯaˀ de-ruaḥ mesaˀevaˀ ˀittaˁar ḥašavtun zar ˀellaˀ ruaḥ mesaˀevaˀ di-le-ṯattaˀ ˀittaˁar ruaḥ mesaˀevaˀ ˀaḥaraˀ we-ˀiṯjehiv leh rešuṯaˀ le-naḥtaˀ le-ˁalmaˀ maj rešuṯaˀ rešuṯaˀ di-qeḏuššaˀ de-hawa naḥiṯ u-maḥe beh laˀ ˀišteḵaḥ we-ˀistallaq u-ḵeḏen ˀiṯgelijjaˀ dinaˀ loqovelhon de-ḥajjavin we-ˀosif dinaˀ ˁal dineh u-ḵeḏen teren ruḥin mištakkeḥin be-ˁalmaˀ ḥaḏ ruḥaˀ de-ḏinaˀ ḥaḏ ruḥaˀ di-mesaˀevaˀ

    Tule katsomaan: sillä hetkellä, kun ihmisolennot alhaalla tulevat epäpuhtaiksi, saastuttavat he [itsensä] kaikessa. Ja näinhän on opetettu. Sillä hetkellä, kun saastuttava henki herää (te ajattelette vihollista), alhaalla oleva saastuttava henki — herää toinenkin saastuttava henki, ja sille annetaan valta laskeutua maailmaan. Kenen valta? Pyhyyden, jolla on tapana laskeutua ja lyödä se (ensin mainittu saastuttava henki). Pyhyyttä ei [enää] löydy,  koska se on nostettu [korkeuksiin ihmisten syntien tähden]. Näin paljastuu tuomio syntisille, ja tuomio lisätään tuomion päälle. Näin maailmasta löytyy kaksi henkeä: toinen tuomion henki ja toinen epäpuhtaaksi tekevä henki.
    Zohar 3 55a:8

    Facebook -sivu

    Qabbala

    Bibliografia

    Luettelo kirjoista, joista on ollut apua näiden sivujen työstämisessä. Lue lisää…